Artikkelit

Verkkolehden artikkeli- ja blogiarkisto

 
facebook 0420copy       twitter-bird-blue-on-white

Artikkelit

Deepfake – toden tuolla puolen

Ylirotu Nikolai

”Ymmärryksesi on kuin toistamasi mielikuvat. Mielikuvat näet värjäävät sielun.” -  Marcus Aurelius

Syyskuussa CNBC:n haastattelussa University of Southern Californian virkaa tekevä professori Hao Li varoitti siitä, että vuoden sisällä uskottavien ja realististen deepfake-videoiden – eli synteettisten videoiden, jossa kuka tahansa voidaan laittaa tekemään mitä tahansa, – tuottaminen on jokaisen ulottuvilla. Erityisesti ohjelmistojen käytettävyyden kehittyminen avaa tämän uuden ja huolestuttavan teknologianalan jokaiselle.

sauli deepfake

Nykyisellään deepfake-videot ovat vielä erotettavissa paljaalla silmällä, kuten oli havaittavissa yllä olevassa YLE:n esimerkissä Sauli Niinistöstä (linkki): 3D:llä tehdyt kasvot ja imitaattorilla toteutettu puhe eivät toimineet täysin uskottavasti. Tulevaisuudessa laadun edelleen kasvaessa ja realismin lisääntyessä joudumme vielä tilanteeseen, jossa tarkastelua ei enää voida tehdä ihmissilmin, vaan se täytyy antaa tietokoneiden tehtäväksi.

Vaikka suhtautuisimme varovaisestikin Hao Lin arvioon, olemme menossa vääjäämättä kohti aikakautta, jolloin synteettinen video, deepfake, on voimakas työkalu informaatiovaikuttamisessa.

Mielipidevaikuttaminen ajan medioilla

Ihmisten tunteisiin, mielikuviin ja ennakkoluuloihin on pyritty vaikuttamaan aina. Niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Niin rauhan kuin sodan aikana.

Ennen sähköisiä medioita kuvalla oli suurin voima. Muistamme amerikkalaiset ja englantilaiset julisteet, joissa vastustaja, saksalaiset, kuvattiin epäinhimillisenä olentona, jonka tehtävänä oli tuhota kulttuurimme ja yhteiskuntamme heikoimmat, eli naiset ja lapset. Iskettiin siihen, mikä yhteiskunnassa oli pyhää.

 juliste

Julistetaiteen jälkeen otettiin käyttöön valokuva. Valokuvan todistusvoima oli suuri, koska sen katsottiin olevan osa todellisuutta tallentuneen todellisuuden kautta. Toisen maailmansodan aikaan erityisesti Neuvostoliitossa käytettiin tätä vallan välineenä: poistamalla kuvista epämiellyttävät hahmot poistettiin heidät myös olemasta.

 komissario

Toinen käyttökohde oli todellisuuden muovaaminen neuvostokansan eetosta palvelevaksi. Muistamme kuvan, jossa Saksan valtiopäivätalon katolla lippua heiluttaa neuvostosotilas. Vähemmän tunnetussa, alkuperäisessä kuvassa, sotilaan kädessä oli useita saksalaisilta sotilailta kerättyjä kelloja.

 kellosotilas

Valokuvasta 3D-tekniikkaan

Valokuvan todistusarvo murtui entisestään kuvan ja kuvankäsittelyn tultua sähköiseksi. Kuka tahansa pystyi muokkaamaan valokuvaa muuttamalla kuvan sisältöä, yhdistämällä useita kuvia yhteen tai poistamalla siitä osia kuvasta huomaamattomasti.

 3D paa

Oman sykäyksensä antoi 3D-tekniikan kehittyminen. Ohjelmistolla voitiin luoda avaruudellinen kappale ja antaa sille pintamateriaali. Kun tiedettiin, missä tässä synteettisessä maailmassa olivat valonlähteet ja kappaleet, voitiin laskea täysin synteettinen kuva, jota ei enää pystynyt erottamaan todellisesta maailmasta otetusta kuvasta.

3D-tekniikasta deepfake-videoihin

3D-tekniikka tuli osaksi arkipäiväämme peli- ja elokuvateollisuuden kautta. Suuret palvelinfarmit laskivat yksittäisiä kuvia, joita peräkkäin esittämällä syntyi elävää kuvaa.

Lastenelokuvassa Toystory saattoi yhtä kuvaa olla laskemassa jopa 256 tietokonetta. Yksittäisen kuvan laskemisaika saatiin yhteislaskennalla niin lyhyeksi, että parin tunnin elokuvan laskettaminen oli mahdollista. Yksittäisiä kuvia yhteen tuntiin menee 90 000 kappaletta, ja jokaisen kuvan laskenta kestää minuuteista tunteihin.

Elokuvateollisuuden myötä 3D-tekniikka on kehittynyt Toystoryn melko yksinkertaisesta jäljestä suurin harppauksin eteenpäin yhä monimutkaisempaan. Iho ei ole enää yksittäisen hahmon pinta vaan useammasta kerroksesta koostuva kokonaisuus, jossa jokaisella kerroksella on oma värinsä ja läpinäkyvyytensä. Kasvot eivät ole enää pelkkä kuori, vaan 3D-mallin ihon alla ovat lihakset ja luut, jotka käyttäytyvät todellisen maailman esikuvansa mukaan. 3D-mallin puhuessa suu ja kieli käyttäytyvät esikuvansa mukaisesti, mikä vaikuttaa myös 3D-mallin ääneen.

Tämä kaikki loi pohjan teknologialle, jossa muutamasta kuvasta voidaan tuottaa 3D-malli, joka edelleen voidaan istuttaa olemassa olevaan videofilmiin. Esimerkiksi 3D-mallinnettu pää, joka korvaa videolla olevan todellisen pään ja käyttäytyy kuten oikea, todellinen, esikuvansa.

Miten deepfake toimii?

Termi on yhdistelmä sanoista deep learning ja fake. Deep learning tulee käytettävän teknologian, neuroverkkojen, kyvystä oppia ja fake tuotetun videon keinotekoisuudesta, synteettisyydestä.

Deepfake on yhdistelmä neuroverkkoja, tekoälyä, 3D-mallinnusta ja pohjana toimivaa oikeaa videokuvaa. Oikeaa videokuvaa tarvitaan, jotta videon tausta ja ympäristö olisivat mahdollisimman todenmukaiset. Toisaalta videokuvaa tarvitaan myös laskenta-ajan säästämiseksi. Miksi mallintaa ostoskeskus taustalle, kun se on jo videolla?

tasot deepfake

Ensimmäisen kerran tekniikka tuli julkisuuteen joulukuussa 2017, jolloin julkisuuden henkilöiden kasvot liitettiin aikuisviihteen tähteen muutaman valokuvan pohjalta luoduista kasvoista.

Tekninen pohja

Deepfake-videoita tuotetaan järjestelmällä, joka koostuu kahdesta tekoälypohjaisesta osasta. Videota tuottavaa osaa kutsutaan termillä generator ja toista, tuotettua videota arvioivaa, kutsutaan termillä discriminator. Käytän näistä jatkossa termejä Tuottaja ja Arvioija.

Arvioija määrittelee, onko video annetuissa laatumääritteissä, dataset. Mikäli poikkeamia esiintyy, Arvioija antaa ohjeet Tuottajalle seuraavaa tuotettavaa osiota varten. Kyseessä on siis virheistään oppiva järjestelmä, jonka tuotteiden laatu paranee tuotettujen videoiden myötä.

Tällä tavalla yhdessä toimivaa kahden neuroverkon järjestelmää kutsutaan nimellä GAN eli Generative Adversarial Network. Kaksi neuroverkkoa, joista toinen luo uutta ja toinen arvioi tulosta annettuun datasetiin, vaatimusmääritteisiin, onko laatu riittävä vai täytyykö sitä korjata.

Tämän järjestelyn vahvuus on mahdollisuus kehittymiseen ja oppimiseen. Kun tulokset alkavat parantua, myös videoiden tarkistus kehittyy. Aikaa myöden tulokset ovat sellaisia, että ihmisen on vaikea erottaa tuotettua synteettistä videota oikeasta.

Aikaisemmilla tekniikoilla videoiden muokkaaminen on ollut rajallista ja se on vaatinut kokenutta ja osaavaa väkeä niiden tekemiseen. Koska deepfake-videot tuotetaan tekoälyyn pohjautuvilla itseoppivilla järjestelmillä ja tekniikoilla, niitä voidaan jatkossa tuottaa yhä enemmän ja helpommin.

Kehitys avaa huolestuttavia näkymiä. Tuotannon helpottuessa ja tullessa myös harrastajien tavoitettavaksi käyttö laajenee voimakkaasti. Vastapuolen poliitikon häväistysvideon tuottamiseen ei tarvita enää koulutettuja ammattilaisia ja taiteilijoita.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Elämme aikaa, jossa mielikuvilla ja ensivaikutelmilla on yhä suurempi merkitys. Tähän on yhtenä syynä elinympäristön koettu monimutkaistuminen ja toisaalta lisääntynyt tarjonta vaihtoehtoisten medioiden kautta. Vaihtoehtoisten medioiden ensisijaisena tehtävänä on ollut ja tulee olemaan vastuullisen median vaikutusvallan tai uskottavuuden kaventaminen. Tämä ilmenee jo käytetystä kielestä eli siitä, miten vaihtoehtomediassa valtamediaa tai vastuullista mediaa kutsutaan eliitin mediaksi. Tavoitteena on luoda alati kasvava kuilu kansalaisten ja valtamedian välille.

Tähän mediailmastoon deepfake istuu hyvin. Kuvan ja erityisesti liikkuvan kuvan kautta luodaan mielikuvia, jotka vaikuttavat hyvinkin pitkän ajan päästä. Ehkä juuri silloin, kun ihminen äänestyskopissa miettimässä, kuka on hänen valintansa, kenelle hän antaa äänensä. Onko tarina oikein tai totta, sillä ei ole enää merkitystä. Tärkeintä on, miten se kansan kesken koetaan.

Keinoälytutkija Alex Champandard onkin huolissaan kehityksestä, ja hän korostaa sitä, miten internetin käyttäjille tulisi kertoa, miten nopeasti ja helposti disinformaatiota voidaan tuottaa. Hän myös korostaa sitä, miten ongelma ja sen vaikutukset ja ratkaisut eivät ole itse teknologiassa vaan hyvän journalismin tukemisessa ja tarjoamisessa suurelle yleisölle.

Pahimmassa tapauksessa olemme tilanteessa, jossa journalismin uskottavuus menetetään ja suuren yleisön kyky erottaa todellinen uutisointi häviää entisestään.

Vaikutukset lakiin

Deepfake-videolla on myös vaikutukset ihmisten oikeusturvaan. Joulukuussa 2017 tuli julki video, jossa näyttelijän pää oli istutettu toisen ihmisen pään tilalle. Video päätyi oikeuden käsittelyyn.

Ongelma oli asian uutuuden vuoksi se, ettei kyseistä rikosta ollut olemassa. Oikeus päätyi käsittelemään tapausta kunnianloukkauksen ja identiteettivarkauden käsitteistön kautta.

Ihmisten oikeusturvan lisäksi ongelmaksi tulee laki, joka ei osaa ottaa kantaa vahingollisten videoiden käyttöön, niiden tuottamiseen tai jakeluun.

Internetyhteisön reaktiot

Vaikka laki näyttää tulevan jälkijunassa, internetin suurimmat toimijat ovat jo ottaneet askeleita asian sääntelemiseksi.

Videoiden vaikuttavuuden vuoksi osa internetin some-palveluiden tarjoajista, kuten Twitter, on ilmoittanut poistavansa havaitun deepfake-materiaalin ja sulkevansa materiaalin lähettäjät pois palvelusta.

Verkkoalusta Discord on jo raportoinut sulkeneensa chat-kanavia, jotka jakoivat kuuluisuuksista tehtyjä pornovideoita. Myös yksi aikuisviihteen suurimpia jakelijoita, PornHub, on ilmoittanut huolensa vastaavan materiaalin käytöstä.

Google ilmoitti syyskuussa 2018 liittävänsä ”involuntary synthetic pornographic imagery” kieltolistalle ja sulkevansa sitä jakavia sivustoja pois hakutuloksista. Googlen myötä myös Facebook on ilmoittanut oman kielteisen kantansa videoiden levittämiseen.

Summa summarum

Aihe on uusi, eikä sen kaikkia vaikutuksia vielä osata ennakoida tai tunnistaa. Varmuudella voidaan kuitenkin sanoa, että tekniikan käyttöönoton kynnyksen mataloituessa ja laadun parantuessa yhteiskunta joutuu huomioimaan asian sekä nuorten koulutuksessa että lisäämällä disinformaatiota vastaan taistelevien yhteiskunnallisia toimijoiden resursseja.

Odotan mielenkiinnolla seuraavia presidentinvaaleja, niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin.

 

Kirjoittaja, AD & UID Nikolai Ylirotu on toiminut verkkoviestinnän parissa vuodesta 1993. Hän on ollut yrittäjänä ja opettajana mm. Taideteollisessa korkeakoulussa. Tällä hetkellä hän toimii myös Kadettikunnan webmasterina.
nikolai(at)ylirotu.fi

Informaatiovaikuttaminen on viestintää

Modified Cover

Kylkirauta-lehden vuoden 2019 kolmannen lehden (ilmestyy 11.10.) teemana on strateginen kommunikaatio. Se on käsite, jolla tarkoitetaan viestinnän suunnitelmallista vaikuttamista. 

Poliittisessa päätöksenteossa tai sotilaallisessa toimintaympäristössä vaikuttamista on ollut kautta vuosisatojen. Muun muassa maailmansotien aikana puhuttiin propagandasta ja siihen vastaamisesta. Propagandalla oli merkityksensä myös maan oman kansan mielipiteen muokkaamisessa poliittisen tahdon mukaiseksi.

Suomalaisessa sotatoimien käsitemaailmassa alettiin 1990-luvun aikana käyttää informaatiosotaa ja informaatiovaikuttamista. Informaatio-operaatiot ovat tulleet tutuiksi suomalaisessa operaatiotaidossa ja taktiikassa 2000-luvun alkupuolelta alkaen.

Kylkirauta-lehdessä on käsitelty informaatiosotaa ja -vaikuttamista eri vuosikymmenillä. Aihealueeseen syväluotaavia artikkeleita ovat kirjoittaneet erityisesti kadettiupseerit, filosofian tohtori Aki-Mauri Huhtinen ja sotatieteiden tohtori Jari Rantapelkonen. Artikkelit ovat luettavissa lehden sähköisestä arkistosta.

Info 2

Informaatiosodankäynti saa jalansijaa

Aki-Mauri Huhtinen ja Jari Rantapelkonen kirjoittivat Kylkirauta-lehden vuoden 2001 ensimmäisessä numerossa (linkki) informaatiosodan sankareista. He tarkastelivat, onko tällaisessa sodankäynnissä sankareita ja jos on, miten he poikkeavat perinteisestä sankarikäsityksestä.

Artikkeleissaan he pureutuivat aihealueeseen erilaisista näkökulmista. Jari Rantapelkosen hypoteesina artikkelissa oli ”sankaruuden puolesta”. Aki-Mauri Huhtinen kirjoitti puolestaan teemalla ”sankaruutta vastaan”.

Informaatiosodankäynnin paluu

Kylkirauta-lehden vuoden 2014 neljännen numeron (linkki) teemana oli informaatiosodankäynti. Lehti sisältää useita edelleen hyvin ajankohtaisia informaatiosodankäyntiä käsitteleviä artikkeleita.

Jari Rantapelkonen kirjoitti informaatiosodan käynnin paluusta (linkki artikkeliin). Rantapelkonen totesi tuolloin, että Ukrainan sotatilanne oli osoittanut, että informaatiosodankäynnillä vaikutettiin maailmanpolitiikkaan sekä valtioiden ja yhteiskuntien toimintaan.

Jari Rantapelkonen ennusti tuolloin artikkelissaan, että sodankäynti muuttuu yhä informaatiokeskeisemmäksi. Hän totesi sen olevan kiinteä osa myös tavanomaista ja ei-tavanomaista sodankäyntiä.

Rantapelkosen mukaan informaatiosotien yllätyksiin ja epäselvyyksiin on totuttava. Rantapelkosen artikkelin mukaan on tärkeää kehittää informaatiosodankäynnin yhteiskunnallista resilienssiä ja kansalaisten henkistä kriisinsietokykyä. Informaatiosotien pyörteissä pärjäämisen kannalta merkittävänä tekijänä Rantapelkonen piti kansalaisten hyvää koulutusta ja korkeaa sivistystä.

Vaikuttamista kuntasektorilla

Jari Rantapelkosen uusin Kylkirauta-lehden artikkeli julkaistaan 11.10. ilmestyvässä numerossa. Tässä kirjoituksessa hän tarkastelee viestinnällistä vaikuttamista kuntasektorin näkökulmasta.

Rantapelkonen toteaa muun muassa kirjoituksessaan, että viestintäkentän muutos hierarkkisesta tiedottamisesta pirstaloituneeseen viestintään ja menneen informoimisesta reaaliaikaiseen viestintään on haastanut kuntien hyvinvointi- ja elinvoimakäytännöt. Hän toteaa, että muutos näkyy vaateina osallisuuteen ja vuoropuheluun sekä kamppailuina faktoista, resursseista ja osaamisesta.

Heikki Pohja

Lagus-juhlalla siirrettiin sota-ajan perinteitä

Puomila Jaakko 2

”Kiitos kenraali Laguksen muistojuhlasta. Se toteutettiin täsmällisesti, tasokkaasti ja tyylikkäästi, kenraalia ja hänen elämäänsä sekä hänen edustamiaan arvoja kunnioittaen. Paras tilaisuus, jossa ikinä olen ollut.”

Edellä oleva oli yksi palaute niistä useista kymmenistä vastaavista, joita Lohjan Reserviupseerikerho pääjärjestäjänä sai ottaa vastaan sen jälkeen, kun elokuinen Lagus-juhla Lohjan Laurentius-salissa oli ohi.

Kaksituntinen juhla ja sitä edeltänyt ohjelmallinen iltapäivä paikallisen yläkoulun oppilaille oli kaiken kaikkiaan menestys. Hohtoa ja onnistumisen tunnetta lisäsivät salintäyteinen yli viidensadan hengen yleisö.

Suomalaisen sotilaan eräopas

Kankkunen Janne

Kadetti Janne Kankkunen pohtii tarvetta laatia suomalaisen sotilaan eräopas. Hän ehdottaa uuden ohjesäännön kirjoittamista ja sen laajamittaista jakelua Sotilaan käsikirjan rinnalla. Kankkusen ideoima teos sisältäisi suomalaisen sotilaan suomalaisissa olosuhteissa tarvitsemia tietoja ja taitoja.

Erätaitoja tarvitaan

Sotilas on aina tarvinnut erä- ja selviytymistaitoja, mutta nykyinen hajautettu taistelutapa lisää niiden osaamisen tarvetta kaikissa joukoissa. Laajentuneet ryhmitys- ja vastuualueet vaativat kykyä toimia vain joukon omalla kalustolla, eivätkä tilanteet aina mahdollista majoittumista lämmitettyyn puolijoukkuetelttaan. Puhumattakaan tilanteista, joissa oma kalusto ei ole täysimääräinen tai käyttökuntoista. Tällöin erä- ja selviytymistaitojen osaaminen korostuu.

Tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret viettävät yhä vähemmän aikaa luonnossa ja heidän erätaitonsa heikentyvät vuosi vuodelta. Tämä asettaa haasteita lyhyelle varusmieskoulutukselle, jonka aikana asevelvollisille tulisi opettaa hyvin suuri määrä erilaisia taitoja.

Useinkaan varusmieskoulutuksen tuntikehykseen ei mahdu erillistä erä- tai selviytymistaitojen harjoittelua. Joillekin joukoille erä- tai selviytymistaitoja koulutetaan, mutta suurin osa on enemmän tai vähemmän oman onnensa nojassa.

Nykyiset oppaat

Kaikille varusmiehille jaetaan Sotilaan käsikirja. Kirjassa käsitellään kaikki perustaidot, jotka hyvän sotilaan tulee hallita. Lisäksi on olemassa Taistelijan opas 2013, mutta tätä ei jaeta samassa laajuudessa kaikille varusmiehille.

Molemmat kirjat ovat erinomaisia oppaita, sillä ne havainnollistavat runsaalla kuvituksellaan kaikki tarpeelliset taidot, joita nykypäivänä taistelukentällä tarvitaan. Molemmissa kirjoissa käsitellään kuitenkin erätaitoja hyvin suppeasti ja ylimalkaisesti.

On myös olemassa juonna 1985 laadittu Luonnonmuonaohje (LUMO) vuodelta 1985, jossa nimensä mukaisesti käsitellään ravinnon hankkimista luonnosta, ja Talvikoulutusopas 2004. Molemmissa kirjoissa käsitellään erä- ja selviytymistaitoja, vaikka kummassakin on parantamisen varaa. Luonnonmuonaohje opettaa esimerkiksi kalastamista käsikranaatilla. Talvikoulutusopas vaatisi päivittämistä. Opas sisältää paljon joukon toimintaa käsitteleviä osia, eikä se keskity yksittäisen taistelijan taitoihin.

Erätaito 1

Muuta kirjallisuutta

Kirjakaupoissa saatavilla olevien selviytymisoppaiden haasteena on niiden soveltumattomuus suomalaiseen maastoon tai sotilaalliseen toimintaan. Monet oppaat suosittelevat esimerkiksi tekemään ensimmäisenä hätätilanteessa mahdollisimman ison nuotion ja odottamaan pelastajia, mikä ei välttämättä ole sotilaalle järkevin vaihtoehto.

Mainitsemisen arvoisia selviytymis- ja retkeilyoppaita ovat entisen SAS-selviytymiskouluttajan John Wisemanin Selviytyjän opas sekä Olli Aulion Suuri retkeilykirja. Wisemanin opas käsittelee kaikkia mahdollisia toimintaympäristöjä ja selviytymistilanteita, aavikolta napajäätikölle ja lentokoneonnettomuudesta haaksirikkoon. Suomalaista varusmiehen kannalta kirja sisältää siis tarpeetonta tietoa. Aulion kirjassa taas suomalaiset olosuhteet on otettu huomioon, mutta sen näkökulmana on retkeily. Lisäksi teoksessa on runsaasti tee-se-itse-varusteiden ohjeita, mikä ei ole oleellisinta tietoa varusmiehille.

Lähimpänä kaupallisista kirjoista ideaa suomalaisen sotilaan eräoppaasta on Stefan Källmanin ja Harry Seppin teos Selviydy luonnon ehdoilla – retkeilijän turvallisuusopas. Kirja on laadittu pohjoismaisiin olosuhteisin ja tavallisen retkeilijän selviytymistilanteisiin. Kirjassa ei ole ohjeita bambumajan vaan havumajan rakentamiseen, eikä siinä käsitellä haaksirikkoutumista trooppiselle saarelle. Sen sijaan Källmanin ja Seppin teoksessa käsitellään muun muassa kaikki pohjoismaiset syötävät kasvit.

Tarvetta uudelle oppaalle

Näyttää siis olevan tarvetta varusmiesten käyttöön soveltuvalle oppaalle, joka voisi olla nimeltään Suomalaisen sotilaan eräopas. Opas käsittelisi erä- ja selviytymistaitoja räätälöitynä suomalaisiin olosuhteisiin ja sotilaalliseen viitekehykseen.

Suomalaisen sotilaan eräoppaan tulisi olla käytännönläheinen, runsaasti kuvitettu ja täysin suomalaisiin olosuhteisiin keskittynyt. Kirjassa käsiteltäisiin peruserätaidot yksinkertaisessa muodossa ja esiteltäisiin sotilaille sopivia selviytymistaitoja.

Lisäksi kirjassa käsiteltäisiin kattavasti nykyinen vaatetusjärjestelmä M05 ja tulevaisuuden taistelijan vaatetusjärjestelmä 2020: kuinka niitä tulisi tehokkaimmin käyttää, ja miten erilaisia sotilasvarusteita voisi hyödyntää selviytymistilanteissa? Kirjaan pitäisi myös koota eräelämää helpottavia ja mukavuutta lisääviä vinkkejä, jotka tähän asti on opittu kantapään kautta.

Kirjan tavoite esittää erä- ja selviytymistaitoja oman toimintakyvyn ylläpitämiseksi saavutettaisiin havainnollisella kuvituksella ja ymmärrettävällä ja sujuvalla kielellä. Suomalaisen sotilaan eräopas tulisi jakaa jokaiselle varusmiehelle yhdessä Sotilaan käsikirjan kanssa. Tällöin asioita voisi opiskella itsenäisesti, eikä joukkojen erätaitojen kouluttamiseen tarvitsisi varata erikseen aikaa.

Puolustusvoimissa suomalaisen sotilaan eräopas voisi antaa yhteisen pohjan erä- ja selviytymistaitojen oppimiselle.

Hyvä erätaitojen hallinta edistäisi sotilaan oman toimintakyvyn ylläpitämistä maastossa, jolloin koulutuksestakin saa enemmän irti. Silloin oma keskittyminen ei mene palelemiseen tai märkien sukkien miettimiseen. Väitän, että ensimmäisen märissä varusteissa vietetyn harjoituksen jälkeen varusmiehet lukevat eräopasta vapaaehtoisesti, jos se on riittävän havainnollisesti varusmiehen näkökulmasta laadittu ja tarjoaa käytännön tietoja ja taitoja oman mukavuuden lisäämiseksi.

Sotilaan eräopas palvelisi erityisesti peruskoulutuskaudella alokkaita ja varusmiesjohtajien ensimmäisissä taisteluharjoituksissa, joissa opetellaan maastossa olemisen ja elämisen perusteita. Mitä paremmin varusmiehet osaavat ylläpitää omaa toimintakykyään maastossa, sitä mielekkäämpää maastossa harjoitteleminen on. Tämä voisi palvella myös palvelusmotivaation ylläpitämistä ja kehittämistä.

Kirja palvelisi myös ammattisotilaiden koulutusta. Omakohtaisesti olen havainnut, miten heikolla tasolla kadettikurssini erätaidot ovat. Monilla ei ole perustietämystä, saatikka taitoja, esimerkiksi nuotion sytyttämiseksi.

Eräoppaan jakaminen Sotilaan käsikirjan tapaan jokaiselle omaksi palvelisi myös kansalaiskasvatusta. Kirjan avulla asevelvolliset oppisivat jo palveluksen aikana erätaitoja nykyistä enemmän, ja kirja mahdollistaisi reservissä taitojen opettelemisen tai kertaamisen.

Erätaitojen osaaminen voisi innostaa myös retkeily- tai vaellusharrastukseen reservissä. Havaintojeni mukaan moni varusmiespalveluksen aikainen kaverini on aloittanut vaeltamisen jouduttuaan palveluksen aikana olemaan jopa ensimmäistä kertaa elämässään metsässä ja todettuaan sen olevan mukavaa. Kynnyksenä on ollut aluksi nimenomaan erätaitojen puute.

 

Kadetti Janne Kankkunen opiskelee Maasotakoulun Panssarikoulussa 104. Kadettikurssilla.