Blogit

Puolison ääni 7: "Upseeri, sitoutumisen ammattilainen?"

Sini Rantakari

Sitoutuminen on rohkeaa suostumista tuntemattomaan tulevaisuuteen. Se on jatkuvaa nöyrtymistä uuden oppimiseen. Sitoutuminen yhteiseen hyvään tarkoittaa myös vastuunkantamista omasta hyvinvoinnista.

Upseeri on kadettilupauksessa sitoutunut uhraamaan työnsä ja elämänsä isänmaalle. Hän on sitoutunut antamaan, ei saamaan. Hän on luvannut toimia Suomen vapauden ja kansamme onnen eteen tulevaisuudessa, jota kukaan ei tunne.

Kadettilupaus

Parisuhteessa sitoutuminen on suostumista yhdessä sen kohtaamisen, mitä elämä kohdattavaksi antaa. Tämä tarkoittaa luopumista erilaisista kannattavuuslaskelmista ja keskittymistä olennaiseen eli keskinäiseen yhteyteen. Luottamista siihen, että toimivan parisuhteen eli parin suhteen varassa molemmat puolisot selviytyvät paremmin kuin yksin siitä, mitä elämä tuo tullessaan.

Kuinka kukaan uskaltaa sitoutua johonkin sellaiseen, josta ei vielä tiedä? Eikö olisi reilua, että saisi ensin tietää tarkan selostuksen siitä, mitä on tulossa? Miten voi valita sitoutumisen, jos ei tiedä vaihtoehtoja?

Voisiko olla niin, että sitoutumalla voi parhaiten luoda vaihtoehtoja ja vaikuttaa tulevaisuuteen? Sitoutunut kantaa vastuuta asioiden järjestymisestä sen sijaan, että jäisi vain katselemaan, mitä tapahtuu. Hän toimii parhaansa mukaan arvojensa mukaisella tavalla kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa, eikä hän jää vain odottamaan, että hänelle tarjotaan parempia vaihtoehtoja.

Onko lupaus sitoutua lähtölaukaus vai maaliviivan ylitys?

Sekä Puolustusvoimissa että avioliitossa voi tulla sitoutuneeksi pelkkään instituutioon. Voi ajatella, että sitoutuessaan on sitoutunut johonkin valmiiseen ja ehkä tullut itsekin valmiiksi. Nyt on hyvä ja tästä hyvästä nautitaan. Sen pituinen se.

Pelkkään instituutioon sitoutunut voi tulla pelänneeksi tai estäneeksi muutosta, joka on väistämätöntä. Suomi ja maailma eivät ole samassa tilanteessa vuosikymmenestä toiseen. Puolisot ja heidän elämäntilanteensa eivät ole samanlaisia heidän ollessaan kolmi- tai kuusikymppisiä.

Instituutioon sitoutunut voi erehtyä odottamaan, että sitoutuminen tekee onnelliseksi. Mutta sen enempää aate kuin avioliittokaan ei suojele elämän eri puolilta. Onnen avaimien antaminen työnantajalle tai puolisolle on oman vastuun väistelyä.

Voiko upseeri sitoutua sekä työhön että parisuhteeseen?

Miten upseeri voi olla sitoutunut parisuhteeseen, jos työnantaja kuitenkin viime kädessä määrää työajat ja työpaikan? Ulkoiset olosuhteet voivat asettaa suhteelle haasteita, mutta keskeisintä parisuhteeseen sitoutumisessa on keskinäinen yhteys. Toiseen voi olla yhteydessä fyysisestä etäisyydestä huolimatta. Vähintään yhtä tärkeää on se, kuinka toista kantaa mielessään. Keskeistä on luottamus toisen hyvän tahtoon.

Samalla tavalla kuin upseerin ammatissa itsensä kehittäminen ja opiskelu ovat tärkeä osa yhteisen hyvän eteen työskentelyä, myös parisuhteessa on tärkeää kantaa vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Jotta voi antaa isänmaalle tai parisuhteelle, on huolehdittava siitä, että on jotain annettavaa. Terve itsekkyys on välttämätön osa sitoutumista.

Hyvinvoivan puolison on helppo iloita yhdessä puolison kanssa hänelle tärkeistä asioista. Tällöin ei tarvitse kilpailla tai vertailla kumman tahto voittaa, vaan kummallakin on varaa tukea toinen toistansa. Sitoutuneet voivat luottaa siihen, että toisen etu ja hyvinvointi koituvat yhteiseksi hyväksi.

 

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki).

Puolison ääni 6: "Tätä arvostan suomalaisessa upseerikoulutuksessa"

Sini Rantakari

Kadettikoulutuksen juhlavuonna on muisteltu suomalaisen upseerikoulutuksen historiaa. Moni asia on ajan kuluessa muuttunut, jokin pysynyt samakin.

Ne kolme asiaa, joita arvostan eniten suomalaisessa upseerissa, ovat pysyneet samoina. En ole nähnyt niitä läheltä, vaan pitänyt niitä itsestäänselvyyksinä. Mutta keskustelut muunmaalaisten upseerien puolisoiden kanssa ovat paljastaneet, että itsestäänselvyyksiä ei ole.

Puolison ääni 5: "Jaksamisen kysymyksistä on tärkeää puhua"

Sini Rantakari

Monen ystäväperheemme näkökulmasta perhe-elämämme ei ole normaalia. Heidän on vaikea käsittää, miten jaksan vastata arjesta miehen ollessa harjoituksissa. Perheen ajoittainen asuminen ulkomaillakaan ei mahdu kaikkien käsitykseen normaalista elämästä. Toisinaan on ihanaa olla tekemisissä upseerinrouvien kanssa, joille ei tarvitse selitellä meidän normaalia.

Joskus on kuitenkin tärkeää saada peilausta erilaista elämää eläviltä ystäviltä. Liian samanhenkisten seurassa oman joustamiseni ja voimavarojeni mittakaava hämärtyy. Vaikka miehen poissaolot ovat tavanomainen osa arkeamme, ne vaativat minulta enemmän voimia kuin viikot, jolloin molemmat vanhemmat tulevat iltaisin kotiin. Niiden viikkojen jälkeen tarvitsen enemmän lepoa. Miehen reppurivuosina tarvitsin enemmän lepoa joka viikonloppu.

Puolison ääni 4: "Turvallisuus valtiossa ja parisuhteessa"

Sini Rantakari

Minä ja puolisoni olemme molemmat turvallisuuden asiantuntijoita, vaikka työskentelemme eri ympäristöissä. Joskus parisuhdekysymyksiä pidetään enemmän naisten kiinnostuksen ja osaamisen alueena. Monet turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin samanlaisia valtiossa ja parisuhteessa.

Sisäisten asioiden hoitaminen kannattaa. Kun valtion asukkaat arvostavat omaa maataan ja kulttuuriaan, he eivät ole helppo eivätkä houkutteleva ulkopuolisen kohde. Kun puolisoiden tyytyväisyys parisuhteeseen on riittävää, ei tarvitse ajatella muita elämisen vaihtoehtoja eivätkä yllättävätkään tilaisuudet tunnu kutsuvilta.

Rakenteet vahvistavat luottamusta. Yhteiskunnan turvallisuutta tukevia rakenteita ovat niin koulut, sairaalat, oikeusjärjestelmä kuin tie- ja sähköverkostotkin. Parisuhdetta tukevia rutiineja ovat esimerkiksi lähtö- ja tulosuukot, kuulumisten kyseleminen, yhteisen ajan varaaminen kalenteriin ja vuosipäivien huomioiminen. Sovituista asioista on tärkeää pitää kiinni.

Vuorovaikutus mahdollistaa hedelmällisen yhteistyön. Eri organisaatioiden ja toimijoiden keskinäinen tuntemus mahdollistaa tarkoituksenmukaisen työnjaon ja yhteistyön monissa olosuhteissa. Kun puolisot kertovat toisilleen toiveistaan, tarpeistaan ja resursseistaan, on mahdollista tehdä molempien hyvinvointia edistävää yhteistyötä.

Vaikuttamisen mahdollisuus vahvistaa osallisuutta. Jos jokin ryhmä kokee itsensä valtion taholta liian ohitetuksi, se ruokkii levottomuutta. Jos puoliso kokee, että hänen sanomisiaan tai tekemisiään ei huomioida, se vähentää halua sitoutua parisuhteeseen.

Pelon lietsominen heikentää ihmisten välistä yhteyttä. Jos suomalaiset alkavat pelätä toisiaan ja keskinäistä erilaisuuttaan, he muuttuvat helpommaksi informaatiosodankäynnin kohteeksi. Jos toista puolisoa syytetään tai epäillään syyttä toistuvasti, hänen sitoutumisensa suhteeseen joutuu koetukselle.

Virheiden myöntäminen mahdollistaa oppimisen. Kaikkeen inhimilliseen toimintaa kuuluu erehtymistä ja virheitä. Salailu ja kieltäminen rikkovat luottamusta kaikissa suhteissa. Virheiden myöntäminen, tutkiminen ja niistä opiksi ottaminen vahvistavat osaamista ja suhteita.

Suunnitelmallisuus ja näky tulevaisuudesta ovat tärkeitä. Valtio ja Puolustusvoimat tarvitsevat kykyä arvioida tulevaa ja vaikuttaa siihen pitkäntähtäimen suunnitelmin ja rahoituksin. Keskustelu puolisoiden omista ja yhteisistä unelmista ja tavoitteista elämässä mahdollistaa niiden toteuttamista ja luo toivoa raskaampiin aikoihin.

Pidän turvallisuutta ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan perustarpeena. Sen riittävä täyttyminen on edellytys levolle, oppimiselle, kasvulle ja vapaudelle. Turvallisuus mahdollistaa rauhallisen rinnakkaiselon ja yhteyden hyvin erilaistenkin ihmisten kesken.

 

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki).