Puolison ääni 3: Itsenäisyyspäivänä sinulle, sisar

Yksisiipinen on ihminen,
kaksi siihen tarvitaan,
kaksi siipeä, kaksi ihmistä,
että voisimme lentää, päästä
kauas, lähelle, sisälle

Puuttuvia siipiä
ovat ihmiset toisilleen,
tikapuita taivaisiin

(Tommy Tabermann, Veren sokeri, 2008)

Tämä kirjoitus on sinulle, upseerin elämää rikastuttava nainen. Sinulle, joka rakastat miestä, jolla hieno ja vaativa ammatti. Sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Minä pidän onnellisempana miestä, joka saa elää naisen rinnalla.

Sinä olet itsenäinen nainen. Ehkä olet kasvanut sellaiseksi miehesi rinnalla. Silti olet halunnut sitoutua tähän suhteeseen, suostunut kaipaamaan häntä hänen poissa ollessaan ja ottamaan hänet vastaan aina uudestaan. Sinulle ei ole luvattu helppoa osaa, vaan korvaamaton osa rakastamasi miehen rinnalla.

Sinä tiedät, että selviytyisit yksinkin. Olet varmaan kokenutkin sen. Sinun rakkautesi miestäsi kohtaan ei liity siihen, että olisit päivittäin hänestä riippuvainen. Sinä tunnet rakkautta, mutta monta kertaa olet vain päättänyt rakastaa juuri tätä miestä. Sekin kuuluu rakkauteen.

Jos teillä on lapsia, sinä vastaat heidän asioistaan. Miehesi varmasti rakastaa ja osallistuu, mutta sinä muistat, järjestät, joustat ja olet se, joka viime kädessä on paikalla, kun tarvitaan. Sinä jaksat ja koitat riittää usein teidän molempienkin edestä vanhemmaksi lapsillenne.

Joskus naisilla ei ollut vaihtoehtoja. Sotiemme aikana kotirintaman oli kestettävä kohtuuttomissa olosuhteissa. Kaikki sodista palanneet miehet eivät olleet entisellään. Lukemattomat naiset jäivät henkisesti yksin ja joutuivat ylittämään voimavaransa perhettä hoitaessaan vielä rauhankin aikana.

Ennen on tarvittu sankaruutta, jossa ylitetään omat voimat hiljaa ja itsestä välittämättä. Nykyään puhutaan sotatraumoista, kun viitataan vahingollisten sodanaikaisten toimintamallien siirtymiseen sukupolvelta toiselle. Puhumattomuuteen perustuvaa, omia tarpeita ohittavaa sankaruutta emme rauhan aikana tarvitse.

Suomalainen nainen saa ja osaa olla vahva. Vahvuutta upseerin vaimona tarvitsetkin. Yhtä tärkeänä puolison ominaisuutena pidän kuitenkin heikkoutta, yhteyttä omaan tarvitsevuuteen.

Tämän ajan sankaruutta on vastuun kantaminen omasta hyvinvoinnista, jota myös hyvinvoiva parisuhde tuottaa. Hyvinvointia ei tuota satunnaisten mielihalujen perässä ryntäily, vaikka sellaistakin tässä ajassa myydään. Nykyajan sankaruutta on terve suhde omiin tarpeisiin, rajoihin ja arvoihin.

Parisuhde sekä haastaa että mahdollistaa kasvun suhteessa omaan tarvitsevuuteen. Vaatii rohkeutta tarvita toista. Erityistä rohkeutta se edellyttää silloin, kun ei tiedä, voiko toinen tarpeeseen vastata. Turvallisessa parisuhteessa on turvallista myös pettyä.

Rohkaisen sinua ilmaisemaan, kuinka tarvitset puolisoasi. Voit tarvita häntä kuulemaan, kuinka koet riittämättömyyttä tai kuinka auto olisi pitänyt katsastaa jo edellisviikolla. Ehkä tarvitset hänen syliään tai jakoavaintaan.

On merkityksellistä saada olla tarvittu. Miten voisit ilmaista tarpeesi toista arvostaen? Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia. Niistä on hyvä puhua selvin sanoin ja moneen kertaan. Kuulluksi tuleminen auttaa, vaikka käytännön ratkaisua ei löytyisi.

Niin kauan kuin te kaipaatte toisianne ja toimitte sen mukaan, kumpikaan teistä ei jää liian yksin. Toisianne tukemalla ja kuuntelemalla vahvistatte parisuhdettanne. Se kannattelee teitä silloinkin, kun olette pettyneitä, väsyneitä tai uuden edessä.

Sinä olet itsenäisen Suomen itsenäinen voimavara. Sinä mahdollistat paljon yhteiskunnallisesti, lähiyhteisössäsi, perheessäsi ja toivottavasti myös itsellesi. Tämä juhla on myös sinun juhlasi.

Hyvää itsenäisyyspäivää, sisar!

 

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki).