Puolison ääni 9: Mistä parisuhdeongelmat tulevat – työnantajaltako vain?

Sini Rantakari

Mieheni oli toivonut komennusta YK:n sotilastarkkailijaksi seitsemän vuotta, kun hänen toiveensa toteutui. Olimme yhdessä suunnitelleet, kuinka voisin tehdä vapaaehtoistyötä Intiassa hänen komennuksensa ajan. Kun komennus lopulta koitti, meillä olikin alle vuoden ikäinen poika ja olin raskaana.

Parisuhteemme kannalta oli merkittävää, että meillä oli yhteinen ongelma. Kumpikaan ei pitänyt tilannetta helppona. Molemmat ymmärsivät jotain myös siitä, kuinka hankala tilanne toisen kannalta oli. Emme ajautuneet kilpailemaan, kummalle tilanne on vaikeampi tai kenen takia tässä ollaan.

Aloimme yhdessä valmistautua tulevaan siinä määrin kuin mahdollista. Minä etsin doulan tuekseni synnytykseen, koska halusin synnyttää Suomessa. Puolisoni selvitti vapaitaan, jotta saatoimme sopia kastejuhlasta. Kotiamme varustettiin sopivaksi minun ja lasten selviytymistä ajatellen. Mieheni pakkasi muuttokuormaa sen varalta, että pääsisimme perheenä edes osaksi aikaa asumaan hänen komennuspaikkaansa Pakistaniin.

Selviytymiskeinot joko lähentävät tai etäännyttävät

Kaikki pariskunnat kohtaavat ongelmia. Jotkut kohtaavat ulkopuolelta katsottuna kohtuuttomia vastoinkäymisiä, kun toisten stressin aiheet voivat näyttää vähäisemmiltä. On hyvin yksilöllistä, kuinka raskailta kokemukset tuntuvat. Mikään ongelma ei kuitenkaan välttämättä muutu parisuhdeongelmaksi.

Parisuhdeongelmaksi vastoinkäymiset muuttuvat, kun vaikeuksista koitetaan selviytyä tavalla, joka vahingoittaa parisuhdetta. Parisuhdetta vahingoittavaa käytöstä ovat vetäytyminen, syyttely, arvostelu, raivonpuuskat ja muut puolisoiden välistä etäisyyttä rakentavat vuorovaikutustavat.

Me kaikki olemme lapsena oppineet, miten vaikeiden tunteiden ja tilanteiden kanssa selviydytään. Jonkun kodissa on hakeuduttu toisten lähelle, tukea hakemaan. Toisissa kodeissa on koitettu elää niin kuin vaikeuksia ei olisikaan, kukin on pärjäillyt yksin. Jossain yksin pärjäämisen yritys on johtanut rajuihin tunteenpurkauksiin ja yhteenottoihin, kun yksin pärjääminen on käynyt mahdottomaksi. Lapsena opittu selviytymiskeino ei välttämättä toimi parisuhteessa.

Parisuhteessa on kaksi aikuista ihmistä, joilla on yhteinen vastuu keskinäisen yhteyden vaalimisesta. Parhaimmillaan suhde, keskinäinen yhteys, vaalii ja tukee myös puolisoita. Hyvän yhteyden varassa vastoinkäymiset ovat siedettävämpiä ja niistä on helpompi selviytyä suhdetta vahvistavilla tavoilla. Sellaisia ovat esimerkiksi omista tunteista ja tarpeista kertominen, keskinäinen kunnioitus ja empaattinen kuunteleminen.

Love

Katkoksia tulee – tärkeintä on kyky palata yhteyteen

Kun puolisoni tuli ensimmäiselle palvelusvapaalle Suomeen tapaamaan pariviikkoista poikaansa, tuoretta isoveljeä ja minua, hän hetken meitä ihasteltuaan valitteli lentomatkan raskautta ja kellahti sohvalle lepäämään. Olin nukkunut kaksi viikkoa imetyksen takia 45 minuutin pätkissä. Silloin en osannut ilmaista väsymystäni yhteyttä rakentavalla tavalla.
Pienikin stressi voi paisua kestämättömäksi parisuhdekriisiksi. Silti suurikaan vastoinkäyminen ei välttämättä tule puolisoiden väliin. Kestävän parisuhteen salaisuus ei ole se, että yhteyteen ei tulisi katkoksia. Niitä tulee kaikilla. Kestävän parisuhteen salaisuus on se, että osataan aina palata takaisin yhteyteen.

Sinä vuonna Pakistan valittiin maailman vaarallisimmaksi maaksi. Samana syksynä Jokelan koulussa ammuttiin. Päätös lähdöstä oli vaikea, mutta halu jakaa yhdessä tämäkin elämänvaihe oli vahva. Minä ja lapset muutimme neljäksi kuukaudeksi Islamabadiin. Kotimme leikkipuistossa asui kanoja ja vuohi. Kontrasti YLEn uutisissa mellakoivien joukkojen ja rauhallisen katunäkymämme välillä oli valtava.

Meille tuo neljä kuukautta teki koko vuodesta yhteisen kokemuksen. Kulttuuri, maisemat ja ihmiset tulivat yhteisiksi. Vuosi, johon kuului paljon haasteita ja raskaita tunnetiloja, sai sisällökseen myös merkittäviä jakamisen, keskinäisen tukemisen ja uuden löytämisen kokemuksia. Kumpikaan ei jäänyt liian ulkopuoliseksi eikä liian yksin.

 

Sini Rantakari on upseerin vaimo ja neljän lapsen äiti. Hän tekee työkseen psykoterapiaa pääosin parisuhdekysymyksissä ja kirjoittaa Rakkauden ammattilaiset -blogistina (linkki).